6 Hiekkakivikuormia

Nyt teidän pitäisi kysyä minulta, mikset mene kylän Poliisin juttusille, kyllä se virkavalta kuuntelee ja auttaa. Varmasti kuuntelee ja auttaa, mutta saattaa apu olla hyvinkin toisenlaista ja kivuliasta. Minäpä kerron miksi en mene.

Aluksi valotan teille hieman tätä kylän sukujen rakennetta. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kylän suvut ovat sukulaisia toisilleen, vähintään serkkujen kautta. Joten siteitä löytyy. Minäkin olen sukua Poliisille Enoni kautta. Kun ollaan sukua niin tiedetään toisten asiat, minunkin asiat luulevat tietävänsä paremmin kuin minä itse. Mutta eivät tiedä, vain tämän tietävät mikä näkyy ulospäin. Sukulaisuus on tietysti myös hyvä asia, ilman sitä tämä kylä olisi hajonnut jo ajat sitten. Naimakaupat järjestetään sukujen välillä, minuakin yrittivät monta kertaa, mutta sain aina väistettyä, vaikka välillä oli vaikeaa ja joka puolelta puskua. Suku auttaa myös ruokahuollossa, yksi kasvattaa tomaatteja, toinen appelsiinejä, joku perunoita. Jos kaiken joutuisi ostamaan, niin rahat loppuisivat monelta ja nälkä tulisi. Palveluksia jaetaan suvun sisällä, yksi siivoaa, toinen huoltaa autoa, korjaa sähköjä ja niitä tietolaitteita, yksi maalaa seiniä, onhan näitä. Varmasti olisi kurjaa ilman apua, mutta.... niin mutta, kaikista näistä suhteista syntyy sellainen hämähäkinverkko, että ei hämähäkki sellaista tee, olisi liian sotkuinen. Ja paljon täällä on rosvoja ja pahoja, kaikki sen tietävät.

Nyt sitten tästä kylän Poliisista. Eno Poliisin kanssa on enemmän tekemisissä, hänellä kun on niitä keikkoja niihin varastettuihin autoihin. Hyvin ovat tulleet juttuun, ei ole Enon mukaan mitään häiriöitä. Enon sanoin oikein mukava mies, hoitaa hommansa.

Yksi Poliisin päivän päätöistä on tyhjentää kylän pääkatu autoista neljä kertaa päivässä, kun bussi tulee Isosta Kaupungista. Hän myös sulkee puomilla katuja juhla-aikoina, ne joulut ja pääsiäiset. Kerran piteli Aasia, kun minun piti käydä ostamasssa lisää porkkanoita. Poliisi istuu yleensä paikallisessa kahvilassa, saa muuten sieltä kahvit ilmaiseksi. Poliisilla on kylän laidassa suvun maapaikka, jossa hänellä on pieni talo ja varasto, palaan tähän kohta tarkemmin.

Oli keskiviikko ja minä aidalla seuraamassa liikennettä. Tulee pieni kuorma-auto pohjoisesta roiskeläpät maata viistäen. Kyydissä näyttäisi olevan hiekkakiviharkkoja. Autoa saattaa poliisiautolla kylän Poliisi. Mitä ihmettä, ei minulle ole tulossa harkkoja? Onko minulle tulossa kylään kilpailija, ei pitäisi, Eno on tämän sopinut? Miksi harkkoautolla on poliisisaattue? Sinne menivät kylän keskustaan päin, tämä on pakko yrittää selvittää.

Laitoin paikkani kiinni ja kävelin Enon luokse, sinne kylän eteläpuolelle.

”Terve Eno, nyt olisi yksi juttu, onko tästä mennyt ohi Poliisi ja saattanut sellaista pientä punaista kuorma-autoa, jossa kyydissä harkkoja, ainakin 300 harkkoa oli?”

”Ei ole mennyt, tässä olen ollut koko aamun, ruoka on vasta parin tunnin päästä. Vai on Poliisi alkanut taas saattohommiin. Hmmm... näitä on ollut tässä vuosien varrella pari isompaa. Harkkoja sanoit? Kovin isoja eivät nyt ole. Nyt kannattaa tehdä niin, että et tee mitään vaan seuraat tilannetta. Jos seuraava saattue tulee lähipäivinä, niin tutkitaan tarkemmin. Käyt vaikka katsomassa siellä Poliisin maapaikalla, mutta ole erityisen varovainen, virkavalta ei kaihda keinoja.”

Torstaina ei näkynyt saattuetta, mutta perjantaina, samanlainen kuljetus ja Poliisi perässä. Odotin iltaan ja menin katsomaan Poliisin maapaikkaa. Mihin ihmeeseen ne tarvitsee niitä harkkoja, linnaako ne rakentaa, ei pitäisi onnistua virkamiehen palkalla, sanon minä?

Poliisin maapaikka oli sellaisessa rinteessä, hieman hankalasti se tie sinne laskeutuu. Näki, että kuorma-autolla oli tehnyt tiukkaa, oli rengas sutinut tiehen pitkät musta viivat, raskas kuorma päällä. Kyllä se vaan harkko painaa, ei sitä arvaisi. Sinne ne oli harkot kipattu, sellainen hieman sotkuinen kasa. Menin tutkimaan niitä tarkemmin.

Osa harkoista oli kaiverrettu ontoiksi ja siellä oli muovipussin suikaleita ja niissä sellaista valkoista pulveria. Kyllä minä arvasin mitä se oli, sitähän sitä liikkuu tästä läpi. Vai näin kävi Poliisille, sääli mukavaa miestä. Mutta sitten oli useassa harkossa ihan muuta sisällä, ensin ajattelin, että mitä ihmettä, makkaroitako ne näin säilövät? Tietysti kylmän hiekkakiviharkon sisällä voisi makkarakin säilyä ja tekeytyä, pitääkin kysyä Lihakauppiaalta tietääkö tämmöisestä säilytyksestä.

Mutta ei ne olleet makkaroita nämä, kynnet niissä oli. Laskin, että 23 niitä oli eri harkkojen sisällä, kovin olivat erilaisia, moni oli joutunut luopumaan omastaan. Laitoin harkot paikoilleen ja menin Enolle raportoimaan tilanteesta.

”Olivatko oikean käden peukaloita?”

”Kyllä... kyllä ne taisi olla, en minä niitä niin tarkasti katsonut, onko sillä niin väliä?”

”Katsos vaan, ovat herättäneet henkiin vanhan perinteen. Tuota tapaa käytetään kuittauksena, että homma hoidettu ja tässä tämä lähetyslista. Muut osat taitavat olla meren pohjassa, jos eivät ole jossakin betonin täytteenä. Epäilen, että siellä on nyt ollut joku uudelleenorganisointi, ovat vähän puhdistaneet linjoja, olisiko joku yrittänyt vetää välistä? Mutta tämä hyvä, laitetaan kirjoihin ja kansiin, voi olla käyttöä myöhemmin. Ei sieltä enää uusia hiekkakiviä tule, kyllä tämä oli tässä.”

Kävelin kotiin. Kyllä se tuo utelialaisuus on paha vaiva, saisi jo minusta irrota, nukkuisi sitä yönsä paljon paremmin, kun ei kaikkea tietäisi.

Mutta siinäpä se. Nyt tiedätte miksi en käy Poliisin tykönä vaan pidän kaikki kynteni kotona.