4 Aasi

Tämä tapahtui Pastorin liukumäkikesän jälkeen joulukuussa tiistaina. Pastori tuli käymään ja keskustelu meni näin:

”Herran siunausta ja hyvää päivää Soramiehelle.”

”Päivää Pastori, miten voin auttaa? Tarvitseeko kirkko mahdollisesti betonia tai soraa?”

”Ei kiitos, seinät ovat hyvässä kunnossa ja kappeli ei vuoda. Mutta olisin pyytämässä Soramiestä yhteen päärooliin joulukulkueeseemme. Tarvitsemme nimittäin Aasimiehen, edellinen kun ei enää oikein jaksa kävellä. Helppo homma, kävelet Aasin kanssa kulkueen kärjessä Jeesuksen Äiti Maria kyydissä ja siinä koko homma. Onko Soramiehellä kokemusta Aaseista?”

”On minulla kissa. Mutta en kyllä oikein osaa Aasia ajaa ja on tässä tätä muutakin hommaa niin paljon, kiitoksia vaan tarjouksesta.”

”Allasmies pyysi välittämään terveiset ja suositteli juurikin sinua. Teillä on kuulemma joitakin yhteisiä vesiasioita. Allasmieshän, siunaus hänelle, tukee kulkuettamme taloudellisesti oikein kiitettävästi, joten Soramies varmasti haluaa osallistua siihen muuten. En ole nyt Soramieheltä rahaa pyytämässä, vaikka sekin otetaan ilolla ja siunauksella aina vastaan. Joten Aasin ajaminen onnistuu varmaankin hyvin?”

”Kyllä, kyllä, ilman muuta, Aasi, eläinhän se sekin on, kyllä sitä varmaan kissakokemuksella yhden Aasin kanssa kävelee.”

Niin sitten perjantaina tapasin Parturin Aasin, joka seisoi kylän etelälaidalla laitumella. Parturin ajo-ohjeet Aasille olivat seuraavat:

”Tässä tämä Aasi on. Tuosta otat narun ja koetat saada elukan liikkeelle, aina se ei oikein lähde. Jos ei lähde niin sitä pitää tökkiä jollain, mutta ei liikaa tai vetää vasemmalle. Ota siitä harjoitteluun ja palautat sitten joskus pääsiäisen jälkeen. Paljon ei syö viikossa, ei kannata paapoa.”

Aasi katsoi tylsänä maahan eikä ollut kiinnostunut mistään. Otin narun ja yritin saada liikettä. Ei liikkunut mihinkään, ei vaikka veti narusta. Siis minä en elukoita töki, joten otin aikalisän ja menin Enon luokse puiston reunaan.

”Eno, nyt tuli Pastorilta kova posti, pitäisi ajaa Aasia joulukulkueessa ja elukka ei liiku mihinkään ja minä en sitä hakkaa. Auta, miten Aasia oikein ajetaan?”

”Niin, taisi olla vuosi 42 kun sinun Äidin Siskolla oli sellainen ja hän minulle opetti niitä aasiniksejä. Aasihan on hyvin herkkä ja pyhä eläin, kovin kyllästynyt tähän maalliseen meluun ja melskeeseen. Aasit mietiskelevät paljon, tiesitkös sitä? Keinoja on monia, mutta suosittelisin aluksi puolikasporkkanatemppua.”

Sitten Eno kertoi miten homma tehdään ja minä menin heti Vihanneskauppaan ja kokeilemaan. Tässä tulee teille ohje, jos joudutte Aasin ajoon joskus, on testattu ja toimii hyvin. Tärkeää on noudattaa tätä ohjetta tarkasti, yliannosta ei suositella, saattaa tulla muuten äkillisiä toimintoja.

Ostin Vihanneskaupasta pussin porkkanoita, puolitin kaksi porkkana ja halkaisin ne. Vein halkaistun porkkanan Aasin turvan eteen. Korvat nousivat ja ruskeisiin silmiin syttyi märkä, lämmin katse ja turvasta alkoi valua kuolaa. Annoin Aasin syödä puolikkaan porkkanan, mutta samalla rauhallisesti panin toisen puolikkaan taskuuni ja toisen vasempaan käteen, joka piti narua. Nyt vein narukäden hieman kauemmaksi ja Aasi seurasi sitä tiukalla katseella. Ja sitten vain varovasti lähdettiin kävelemään, Aasi kättä seuraten. Ihan hyvin se lähti menemään, ei siinä kiire ollut.

Tuli joulukuu ja joulukulkue. Marian osaa näytteli Kampaajan Nuori Neiti. Minun liikenteenseurantarekisterini mukaan toisella kuukaudella raskaana oleva neitsyt, oli liikkunut Jalkapalloilijan auton kyydissä sillä tavalla, että seuraukset täysin ennustettavissa. Siispä perjantaina illalla joulukulkue kasaantui Allasmiehen parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään kohti keskustakatua. Kyllä pelotti, tien varret täynnä ihmisiä, valoja ja meteliä, minä sellaisessa väljässä kaavussa, Aasi kuolaa valuen narun jatkona perässä ja kyydissä Kampaajan Nuori Neiti hymyilevänä ja kauniina.

Ihan suoraan ei mennyt kävely, mutta pysähdyksiä ei tullut kuin kaksi. Toinen siinä Vihanneskaupan kohdalla, taisi Aasi haistaa jotain ja toinen siinä ihan lopussa kun porkkanan veto alkoi loppua, sain niillä puolikkailla vielä loppumetrit hoidettua. Tultiin Bensa-aseman parkkipaikalle ja tarjoudun nostamaan Marian pois Aasin selästä.

”Näpit irti minun mahasta. Hommaa heti joku jakkara tähän, että pääsen pois tämän kauhean elukan päältä, taivas miten tämä haisee!”

Maria saatiin pois Aasin päältä ja hän kävi oksentamassa parkkipaikan reunassa. Valitti, että keinuminen oli tehnyt pahaa ja elukan haju vielä pahempaa.

Pastorilta tuli kiitokset ja komento olla Pääsiäisenä uudestaan ajamassa Aasia, nyt kyydissä sitten Jeesus, jota näytteli Jalkapalloilija, joka oli heti joulun jälkeen mennyt naimisiin Kampaajan Nuoren Neidin kanssa. Ensi tapaamisemme Jalkapalloilijan kanssa ei mennyt oikein hyvin.

”Terve Soramies, jokos Aasi on siinä kunnossa, että sen voisi koekäyttää?”

”Terve vaan Jalkapalloilija ja onnittelut. Sinulla sitä onkin kesäkuussa, jo ihan toinen meno. Pääset vaippoja vaihtamaan ja sellaista.”

”Mitä sinä horiset Aasiukko, me vasta mentiin naimisiin eikä tässä vielä ole paljonkaan ehditty. Nyt on parempi, että olet ihan hiljaa. Katsos näitä kenkiä, nämä ovat tämmöiset pelikengät, joissa on metallikärki vahvikkeena. Onko sinulla autoa?”

”Oooon, on minulla sellainen pieni, vanha kottero. Pyhinä sillä ajelen ja isommalla kylällä käyn. Miten niin?”

”Minulla on tosi hyvä oikean jalan veto. Jos tällä kengällä monottaa auton oveen niin kärki menee pellistä läpi. Olen muutaman kerran testannut. On minulla myös oma saksipotku, jolla kun vetää auton tuulilasiin, niin menee kenkä viisi senttiä lasista läpi, kerran kokeilin Bensa-aseman parkkipaikalla Parturin Pojan autoon, kun ei lainannut sitä minulle. Eli sovitaanko niin, että kun meille rakkaan Kampaajan Nuoren Neidin kanssa tulee joskus jälkikasvua, niin se tulee ihan ajallaan, eikä sitä tarvitse kenenkään laskea mitään.”

”Kyllä, kyllä, ilman muuta, lapset, ne tietysti tulee ja ovat. Ja auton pellit, ehjät on hyvät, tuulilasi myös.”

Niin tuli Pääsiäinen ja me Aasin kanssa taas pääkadun päässä, nyt kyydissä Jeesuksen näköinen, laiha ja sporttinen Jalkapalloilija. Porkkanalla käveltiin, suoraan ei mennyt, veti vasemmalle, liekkö ollut jotain kevään vihanneksia jollain katsojalla laukussa.

Kulkue oli jo hajaantunut ja seisoin Aasin kanssa Bensa-aseman parkkipaikalla. Aasi varmaan ajatteli, että voi taivas mitä sitä pitää kestää yhden porkkanan eteen. Minulla oli vähän samat tuntemukset, meistä oli jo melkein tullut porkkanaystävät. Sitten saapui Pastori.

”Herran siunausta Soramiehelle. Hyvinhän se meni, ensi joulukuussa sitten taas uudestaan ja tietysti keväällä Pääsiäinen. Partaa pitäisi kyllä Soramiehen kasvattaa lisää, nyt tuo on jotenkin liian ohut tuo parta.”

”Niin partaa… jos sitä vettä saisi vaikka kaksi kertaa viikossa niin voisi tätä partaa hieman paremmin hoitaa?”

”Ilman muuta, laitetaan kolmasti viikossa samalla kun nyt ruvetaan säätämään. Olisiko sellainen puolituntia päivässä sopiva parranhoitoon?”

”Kiitoksia vaan paljon, kyllä sillä pärjätään, paljonhan se jo se on.”

Vein Aasin takaisin Parturille. Katsoimme Aasin kanssa toisiamme, sellaisia talutettavia molemmat. Toisella ihan oikea naru kaulassa, toisella meistä kaikenlaisia naruja kaulassa. Kumpi lie meistä onnellisempi? Pilkoin loput porkkanat Aasille, kuola roiskui ja silmissä oli lämmin, ruskea katse.

Nyt lienee aika kertoa tarkemmin Enoni kehittämästä liikenteenseuraamismenetelmästä, jonka seurauksena tätä teille kirjoitan.