2 Kuoppa

Sanovat minua Soramieheksi, ja sitähän minä olen. Minulla on tässä kylän pohjoislaidassa oma pieni paikkani. Myyn erilaista soraa, neljämillistä, viisimillistä, sepeliä tietysti, harkkoja, sementtiä irtona ja säkeissä, sekä kaikenlaista hiekkaa.

Asun äitini kanssa tästä 10 minuutin kävelymatkan päässä vanhassa sukumme talossa. Sellainen pienehkö kaksikerroksinen talo, hieman jo huonossa kunnossa, pitäisi varmaan hiukan laittaa, mutta kun ei oikein ehdi, eikä jaksa. 

Tulen tähän aidan viereen aamulla seitsemän jälkeen ja alan hommiin. Ylämäkeä töihin tulessa ja illalla alamäki, onneksi.

Ensimmäiseksi aukaisen portit ja katson laarien tilanteen, onko tarvetta tilata uutta tavaraa. Jos on, soitan Varastomiehelle ja kerron mitä tarvitaan lisää ja paljonko, jos ei tarvetta tilata mitään, alan odotella.

Seison tässä aidan vieressä ja odotan. Odotan, josko joku soittaisi ja tulisi hakemaan jotain mitä tarvitsee. Tästä seisoskelusta on nyt sitten seurannut kaikenlaista. Kaikki alkoi siitä, kun sain tämän homman Enoni kautta reilu viisi vuotta sitten. Enoni opetti minulle homman alkeet, mutta kertoi myös miten saan ajan kulumaan liikennettä seuraamalla. Hän kertoi miten meillä suvussa on tämä lahja ja miten sitä voi käyttää hyväksi. Seuraaminen ei tässä tarkoita pelkkää tyhmää töllistelyä, vaan tarkkaa muistiin laittamista. Enonihan istuu tuolla kylän eteläpuolella puiston reunassa joka päivä ja tekee samaa. Kerran viikossa sunnuntailounaan jälkeen istumme yhdessä vertaamassa viikon tuloksia ja teemme yhteenvetoja. Kerron myöhemmin miten tämä toimii, mutta jo nyt voitte aavistaa, että olemme vuosien varrella saaneet tietoomme vaikka minkälaisia juttuja. Näistä jutuista minun on nyt pakko kertoa teille, ne vaivaavat minua kovasti ja en todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Jospa kertoisin yhden näistä jutuista näin aluksi, niin saatte käsityksen, mistä oikein puhun. Josko te vaikka antaisitte edes jotain vinkkiä, mitä taivaan nimeen minun pitäisi tehdä?

Tämä alkoi viime vuoden keväällä, päivä oli keskiviikko. Huomasimme Enoni kanssa, että kylän Kodinkonekauppias ajaa autollaan aina ennen lounastaukoa kylästä pohjoiseen ja kyydissä on kylän Tohtorinvaimo. He palaavat kylään reilun tunnin päästä samaa reittiä. No, saahan sitä ajeluttaa toisten vaimoja, mutta sitten kävi niin, että Tohtori tuli ostamaan minulta sementtiä. Ensinnäkin, Tohtori ei ole rakennusmiehiä, vaan keskittyy enemmänkin sisähommiin, pelaa uhkapelejä ja nauttii drinkkejä. Sellainen pehmeäkätinen mies.

”Mitäs Tohtori aikoo rakentaa ja kuka tulee hakemaan sementin?”

”Ihan vaan terassia laajennan ja itse teen, jos tähän peräkonttiin laitat sementit.”

”Minulla on vain tätä, mikä pitää sekoittaa itse, muu on loppu. Tämän kanssa pitää olla tarkkana, että tulee oikeassa suhteessa hiekka, vesi ja sementti. Osaako Tohtori tämän tehdä?”

”Älä sinä ala neuvoa, kyllä minä laskea osaan, sentään tohtorikoulun käynyt. Kyytiin vaan, otan 10 säkkiä.”

”Selvä, tässäpä nämä ja tämän verran jos Tohtori antaa seteleitä. Kiitos ja hyviä valuja.”

Seuraavana päivänä Kodinkonekauppiasta ei näkynyt. Eikä seuraavana päivänäkään. Auto löytyi viikon päästä sataman parkkipaikalta. Sanoivat hänen menneen pohjoiseen töihin, kun oli jotain ongelmaa Tohtorinvaimon kanssa. Mutta minä tiedän, missä Kodinkonekauppias on. Edes Enolle en ole kertonut asiasta.

Kun oli kulunut kaksi päivää, eikä Kodinkonekauppiasta näkynyt, laitoin illalla paikkani kiinni ja en mennytkään suoraan kotiin vaan kävelin Tohtorin maapaikalle, joka on pari kilometriä kylän laidasta etelään. Minua vaivasi se sementti. Kun tulin Tohtorin tontille, oli jo hieman hämärää. Talo oli tiestä oikealla ja terassi talon etupuolella. Kaikesta näki, että Tohtori oli sotkenut betonia astioissa terassin vieressä, sellaista amatöörin sotkua ja sähellystä, roiskeita joka paikassa ja astioita ei oltu puhdistettu työn jälkeen.

Sitten oli se itse valu. Sellainen vähän vajaa kaksi metriä pitkä ja reilun puoli metriä leveä. Oli se kuivanut, mutta siihen päälle oli heitetty lapiolla hiekkaa. Minä ajattelin, että mitä ihmettä? Miksi valun päälle pitää jonkun heittää hiekkaa? Ei se siinä pysy kun ei ole kiinni missään. Aloin kontalleen ja hieman siirtelin sitä hiekkaa. Ja voitte jo arvata, vai mitä? Tohtori oli sekoittanut betonin väärin, se ei ollut kuivanut heti vaan oli painanut lyttyyn Kodinkonekauppiaan, joka oli siellä betonin alla ja sitten vasta valu oli kuivanut. Betonihan painaa, ei siinä paljon kylkiluut vastaan laita. Hyvin se ihmisen hahmo siinä hämärässäkin näkyi. No, minä varovasti tasoittelin hiekan ja kävelin kotiin. Hieman puistatti, vaikka oli ihan lämmin ilta.

Äiti oli laittanut sardiinipastaa, mutta ei minulle oikein maistunut, Äiti ihmetteli kyllä kovin miksi poika ei syö. Laittoi vielä ison annoksen, reunasta sain vähän syötyä. Yöllä oli kyllä nälkä ja ei oikein nukuttanut. Arvasin kyllä mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

Tohtori tuli uudestaan kaupoille.

”Pitäisi saada hieman lisää sitä betonia. Olisiko sitä valmiiksi sekoitettua nyt?”

”Joo, on sitä, sain eilen. Jäikö pahasti vajaaksi valu? Kuiviko se edellinen hyvin? Miten, onnistuiko sekoitus?”

”Kyllä siitä ihan hyvä tuli, mutta pinta jäi hieman epätasaiseksi. Siihen jos saisi 5 säkkiä.”

”Tässäpä nämä, seuraatte vaan ohjetta, eikä liikaa vettä niin tulee sileää pintaa. Tämä on vähän kalliimpaa, jos Tohtori antaa vaikka nämä setelit. Kiitos. Hyviä valuja.”

”Nyt on kyllä parasta, että Soramies unohtaa tämän pienen valujutun, jos aikoo saada tulevana kesänä itselleen uuden reseptin niihin verenpaine- ja unilääkkeisiin. On ne lääkkeet aika kalliita ilman reseptiä, vai mitä? Ja mitäpä näistä valuista, pieni juttuhan se oli - isompiakin olen tehnyt. Paljon isompia, Soramies on hyvä ja uskoo.”

”Kyllä, ilman muuta, lääkkeet, ne on kalliita, ne lääkkeet. Hyviä päiviä vaan Tohtorille.”

Kodinkonekauppiasta ei koskaan enää kuulunut mitään. Tohtorinvaimo muutti myös mantereelle asumaan, ei enää viihtynyt kylässä. Oli kuulemma liian tuulista. Tohtori ei harrastanut enempää valuhommia, mutta hän viettää kyllä nykyisin kohtuulisesti aikaa maapaikallaan. Ihan en tiedä mitä hän siellä tekee, ehkä on jo piikannut sen valun pois ja siirtänyt sisällön jonnekin muualle. Kertovat, että Tohtori on alkanut kasvattamaan koiria.

Mutta nyt sitten, mitä minä teen? Taivas… mitä ihmettä minä voin tehdä? En voi kertoa kylässä kenellekään ja jos voisin, mitä kertoisin? Ymmärrätte varmaan ongelman?

Tämä oli vain yksi juttu, jospa kertoisin seuraavan, niin ymmärrätte vielä paremmin, mitä painia tässä itseni kanssa käy.